Heipsan!
Meillä oli maanantaina estetunti. Olin odottanut tuntia tosi paljon ja toivoin, että pääsisin hyppäämään rataakin. Menin Sagalla ja odotukset ja motivaatio oli korkealla. Ainoa juttu oli, että väsytti kauheasti. Kun alkujuttujen jälkeen alettiin hyppäämään ja vuoroni tuli ja lähestyin ensimmäistä estettä, en yhtäkkiä pystynytkään siihen. Jännityin kauheasti ja kaarsin keskelle. Sydän hakkasi hulluna ja hengitys oli kiihtynyt. En yhtään tiedä miksi jännityin. Saga ei tehnyt mitään erikoista, mitään ei tapahtunut. En vain pystynyt hyppäämään. Kokosin itseni ja hyppäsin. Sillä sekunilla, kun Saga tuli alas esteeltä sydän hyppäsi kurkkuun. Ihmettelin kovasti mikä vaivaa. Minähän olin niin odottanut että pääsen hyppäämään?
No hyppäsin niitä esteitä kyllä, mutta joka kerta alas tullessa kauhea paniikki. En hypännyt rataa kertaakan läpi. En vain pystynyt. Kotona vasta tajusin, mitä pelkäsin. Olen aina vähän hyppiessä jännittänyt sitä, saanko hevosen esteen jälkeen hallintaan. Nyt vain jostain syystä pelko paisui kauheaksi jännitykseksi ja en voinut hypätä kahta estettä pidemmälle. Sagahan tämän huomasi ja tottakai lähti joka esteen jälkeen aika kovaa, joka ei auttanut pelon kanssa. Pelko kasvattaa pelkoa.
Toivon nyt, että tämä oli vain tuo yksi kerta ja ensi kerralla olisin rento, enkä pelkäisi. Pitää vain hokea itselle, ettei ole mitään hätää, kyllä sen hevosen saa kiinni. En ymmärrä yhtään mikä hätä minulla siellä olisi. En pelkää tippumista. Jos en pelkää, ei hevonenkaan jännity ja kaiken pitäisi sujua hyvin. Ensi kertaa odotellessa. Pitää todella toivoa ettei tuo jää. Tykkään hypätä, enkä halua, että siitä muodostuu pelko.
Muuten kuuluu ihan hyvää. Kauhea kevät väsymys ja viimeisiä koulu viikkoja viedään. Ja viimeisiä kokeita....En suoraan sanottuna jaksaisi enää keskittyä lukemaan, mutta pakko on. Enää 8 koetta! Joista vaan viiteen pitää lukea, kun kolme on valtakunnallisia. Tänään oli ruotsin valtakunnallinen, toivottavasti meni hyvin.
Momiji- cossille kuuluu hyvää. Kävin eilen Fallun kanssa Kampista ostamassa kengät siihen. Enää puuttuu piilarit, hattu ja reppu. Hatun ja repun teen itse. Eurokankaaseen siis käy tieni taas. Tällä viikolla, en kyllä enää taida ehtiä, kun menen viikonloppuna äidin kanssa mummolaan. Olisin halunnut ottaa Lunan mukaan, mutta äidin mielestä sen on parempi jäädä kotiin, ettei stressaa. Tulee ikävä, vaikkei olla kuin yksi yö poissa.
Moikka ja hyvää kevään jatkoa! Tsempatkaa koulussa, varsinkin kaikki ysit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit: